Pikkusisko tuli käymään Kilpisjärvellä kylästelemässä ja kun oli nättejä ilmoja lupaillut joten aattelimme lähteä yhdeksi yöksi telttailemaan. Kohteeksi valitsin Ailakkajärven koska sinne ei ole kovin pitkä matka ja siinä olisi tupa vieressä jos yöt kävisi liian kylmiksi. Itselläni kun oli vain kesämakuupussi. Eli kovin kylmiä öitä ei kärsisi olla että tarkenisi yön nukkua ulkona. Lähdimme aamupäivästä Ailakkalahdesta kävelemään kohti Ailakkajärveä. Alussa joka suuntaan lähtee polkuja mutta kun kävelee lahden reunaa pitkin nii pääsee oikealle reitille. Reittiä ei ole merkitty mitenkään mutta välillä saa kävellä paksulla polulla ja joissain kohdissa polku häviää mutta gepsistä on helppo tarkistaa että suunta on oikea.
Ailakkalahdelta alkaa pikkuhiljaa nousu kohti Ailakkajärveä. Nousua on miltei koko matkalta veden otto paikkojakaan ei matkalla ollu ku vain yksi leveämpi ja hyvin voimakkaasti virtaava puro. Pääsi kävelemään paljain jaloin kylmässä tunturipurossa. Mukavasti se virkisti jalkoja kun vaelluskengät on lämpiminä päivinä aika tukalat. Pikkuhiljaa alkoi järvi näkymään. Minut yllätti se kuinka suuri järvi olikaan.
Tuvan pihaan päästyämme aloimme etsimään sopivaa paikkaa teltalle. Löysimme sen jonkun matkan päästä tuvasta. Aloimme pystyttämään telttaa ihan järkyttävän kovassa tuulessa. Onneksi oli pikkusisko mukana yksin siitä pystytyksestä ei olisi varmaankaan tullut yhtään mitään. Minun neuvoilla teltta saatiin pystyyn. Itseäni jännitti kovasti kuinka teltta kestäisi kovan tuulen mutta hyvin se kesti. Olihan tuo teltta jo kokenut monet reissut ja ollut ties missä ukkos- ja syysmyrskyissä.
Illalla alkoi muitakin kanssa liikkujia ilmestymään kaksi naista majoittua tupaan. Iltapalaa syödessämme saimme ihastella hienoa aurongonlaskua harmi vaan että otin siitä kuvia puhelimellani. Pikkuhiljaa kömmimme teltan suojiin. Vähän aikaa höpöteltyämme aloimme yöpuulle.
Heräsin puolen yön aikoihin kun kuulin että porukkaa käveli telttamme ohi. Nukahdin uudestaan mutta heräsin sitten että minulla oli kylmä. Sisko nukku tyytyväisenä talvimakuupussissaan. Laitoin teltasta tuuletus rakoja kiinni että sitä kautta meidän lämpö ei karkaisi ulos. Pikkuhiljaa alkoi teltassa lämpenemään ja kiskasin takin vielä makuupussin päälleni peitoksi. Yöllä ei varmaan ollut lämpöasteita ulkona kuin joku pari kolme astetta.
Aamulla heräsimme nättiin auringonpaisteeseen. Yön aikana oli pihapiiriin ilmestynyt viisi telttaa. Naiset tuvasta tekivät lähtöä kohti Ailakkalahtea meidän vielä aamupalaa syödessämme. Muistakin teltoista alkoi porukkaa kömpiä ulos. Vaihdoimme heidän kanssa muutaman sanan ja keräsimme varusteet kasaan ja aloimme suuntaamaan pikku hiljaa kohti Ailakkalahtea ja autoa.
Ailakkajärven tuvan piiri näytti olevan suosittu paikka. Vieraskirjan mukaan vierailijoita oli ollut kesän alusta joka päivä. Jopa talven ajalla näkyi olevan kovasti päivä- sekä yövierailijoita. Ehkä tähän vaikuttaa se että reitti on lyhyt noin vähän päälle 7 kilometriä suuntaansa. Reitti on myös yllättävän vähä kivinen mikä tällä alueella on aika harvinaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti