Itsenäisyyspäivän revontulet

Eipä ole tullut pitkään aikaan tänne kirjoiteltua johtuen työkiireistä. Lokakuu meni pohjoisessa työskennellessä ja marraskuussa ei ole tapahtunut kummempia kuin että pääsin safari yritykseen töihin talveksi. 

Itsenäisyyspäivä meni töissä ja kotia tullessa kävin ulkoiluttaan koiria tuossa kodin lähellä olevalla suolla. Suolla ollessa alkoi tulla revontulia taivaalle ja melkein koko taivas täyttyi tulista. Joten juoksu jalkaa kotia hakemaan kamera ja äkkiä kuvailemaan. Linnan juhlatkin jäi minulta katsomatta revontulten takia. Joten tässäpä muutama revontuli kuva. 

Revontulia näkyi pitkiä kaistaleita ja spiraaleita joissakin näkyi vihreän lisäksi hieman punaista sävyä. Harmi että hienoimmat kuvat spiraalin muotoisista tulista oli tärähtäneitä koska olin unohtanut laittaa kamerasta viiveen päälle kun painaa laukaisu nappia. Pitäisi ehkä hankkia se ''kaukosäädin'' kameralle koska minulle on käynyt tämä sama virhe niin monta kertaa. 

Sini

Unarinköngäs

Päätettiin lähteä vähän retkeilemään ja tällä kertaa haluttiin jonnekkin sellaiseen paikkaan missä ei olla aikaisemmin käyty. Joten kohteeksemme valikoitui Unarinköngäs. Paikka sijaitsee Meltausjoen varrella noin 80 kilometrin päässä Rovaniemen keskustasta. Unarinköngäs on kalastajien suosima paikka ja enkä ihmettele ylempänä lähellä laavua joki on matala ja hyvä perhokalastuksen kohde. 

Riippusillan lähistöllä on nuotiopaikka ja vähän kauempana on laavu. Jonne mentiin eväitä syömään kun oltiin saatu tarpeeksi ihasteltua maisemia. 

Maisemia laavulta.

Laavun vieressä oli myös paljon sammakoita.

Löytyihän sieltä hyvän kokoinen kärpässienikin.

Retkellä mukana olis myös Tara jolla olikin koko ajan meno päällä ja kauhea into päästä haisteleen erilaisia hajuja metsästä. Mutta tulipa heti kyttäämään kun eväspussit alkoi rapisemaan. 

Saa nähdä millon sitä pääsee taas retkeilemään kun täällä Rovaniemellä on jo kylmennyt ilma ja huomiseksi lupasi jo lumisadetta. 

Sini

Sähkökatkos

Joo eilen täällä Rovaniemiellä oli sähkökatkos, koska täällä oli harjoitus sähköjen palauttamiseksi. Joten illalla vaan kynttilät valmiiksi. Laitettiin myös varaavaan takkaan tuli koska meillä sähkökatkos meinaa sitä että talonlämmitys sammuu ja talo viilenee nopeasti kun ulkonakin oli jo illalla pakkasta. 

Päätettiin sitten lähteä katsomaan tätä sähkökatkosta Ounasvaaralle. Olihan se jännää että koko keskusta oli pimeä kauppakeskuksia ja virastotaloja lukuunottamatta joilla on omat varageneraattorit. 

Illalla tullessa kotia huomasin että taivaalla loistaa haaleat revontulet ja näkyy kaunis tähtitaivas. Harmi että ne ei niin hyvin näkynyt kun taivaalla oli jotain utupilveä. 

Sini

Koivusaari

Käytiin viikko sitten Rovaniemen keskustan läheisyydessä sijaitsevalla Koivusaarella. Sillon ei vielä täällä Rovaniemellä ollu nähtävissä ruskanvärejä, mutta nyt on joitakin ruskan värejä lehtipuissa. Mutta minusta ei tänne vaan ole tullu kunnon ruskaa.

 Koivusaaressa pidetään kesäisin lampaita, jotka sitten hoitavat saaren maisemaa. Joten mainio paikka käydä ihastelemassa lampaita. Matkalla Koivusaareen mietin että selviääkö tältä reissulta kuivin jaloin koska edellisenä vuonna muistan kuinka osa pitkospuista oli maatunut ja näin ollen osa pitkospuista oli veden alla. Saareen tultaessa oli kiva huomata että koko saaren pitkospuut oli uusittu. 

Joutsenet muuttomatkalla etelään

Koivusaari tarjoaa suojaa pesiville ja muuttomatkalla oleville linnuille, joten tämä on hyvä paikka käydä myös katsomassa lintuja. 

Saarella on myös paljon historiaa takana ja reitin varrella onkin opastetauluja joissa on sitten erilaisia historiatietoa alueesta. Saarta on käytetty 60-luvulle asti niittynä ja vuosina 1946-1951 kulki Koivusaaren kautta rautatie. 

Koivusaari on hyvä paikka käydä hengähtämässä omista kiireistään koska sinne on todella lyhyt matka. Ja jos ei ole mahdollisuutta käydä kauempana retkeilemässä niin tänne pääsee 15 minuutissa kävellen keskustasta. 

Nähtiin myös lampaita ei ollu vielä keretty viedä kesälaitumelta pois. Tulivat luultavasti sateelta suojaan tälläseen pikkumetsikköön. 

Sini

Noitatunturin valloitus

Lauantaina 23. elokuuta päätimme lähteä valloittamaan Noitatunturia. Noitatunturin reitti on 12 kilometriä pitkä ja se on luokiteltu vaikeaksi jyrkän ja kivikkoisen nousun vuoksi. Noitatunturin reitti suositellaan kuljettavaksi myötäpäivään ja muutama retkeilijä jotka tapasimme perjantai iltana Isokurun kodalla myös suosittelivat tätä myötäpäivään kiertämistä. Noitatunturin korkeus on 540 metriä eli ihan kiva nousu tiedossa. Noitatunturi on myös saamelaisten vanha palvontapaikka eli seita ja tunturin aikaisempi nimi onkin Seitatunturi. 

Reitti alkoi samasta kohtaa kuin Karhunjuomalammen reitti mutta erkani Isonkurun kodan portaiden alapäässä.

Matkalla Oravalammelle oli myös muutama porras. 

Oravalammelle käveltäessä polku on kivikkoista ja välillä tuollaista tasaista kangaspolkua. 

Ennen Oravalampea oli rakennettu tuommoiset modernit ja kestävemmät pitkospuut. Ainoa huonopuoli noissa oli että jos koira on matkassa niin tuo ei tee hyvää koiran tassuille. 

Oravalammella olevalla laavulla levähdettiin ja täytettiin juomapulloja. Pari muutakin Noitatunturin valloitusta aikovia tavattiin täällä. 

Alku nousu Noitatunturille tämän jälkeen reitti muuttuu täysin kivikkoiseksi ja vaikea kulkuiseksi. 

Puolessavälissä nousua pysähdyttiin levähtämään ja ihailemaan maisemia. En kyllä lähtisi itse kiipeämään Noitatunturille rinkka selässä, koska on se nousu aika jyrkkä ja joutuu kävelemään irtokivillä.

Perille päästiin ja ylhäällä levähdettiin syötiin eväitä ja ihailtiin maisemia. Noitatunturin päällä vaan tuuli kovasti niin päätettiin jatkaa matkaa alas kohti Annikinlampea.

Luostokin näkyy Noitatunturin laelta.

Annikinlampi

Tehtiin reittiin pikkuinen muutos ja käytiin samalla reissulla myös katsomassa Aittakurua. 

Reitin lopulliseksi pituudeksi tuli 14 kilometriä ja viimeiset kilometrit tuntui aika raskailta. Mutta tämän jälkeen pääsi hotellin kylpylään saunaan ja uimaan.

Sini

Karhunjuomalammen reitti

Käytiin Pyhä-Luostolla 22.-24 elokuuta. Tarkoituksena käydä pienellä lomalla ja samalla tutustumassa kyseiseen alueeseen.

Joten pakkasimme perjantai aamuna auton ja huristelimme Rovaniemeltä Luostolle. Luostolla meillä oli tällä kertaa hotellimajoitus Ametistikylpylässä. Hotelli oli mukavan oloinen mutta allasosasto todella pieni. Luulimme että tähän aikaan hotellissa ei olisi paljoa asukkaita koska kunnon ruska ei ollut vielä alkanut mitä muutamassa puussa näkyi lehdet vaihtavan väriä. Hotelliin tulikin perjantai illalla bussi lastillinen saksalaisia matkailijoita. 

 Heitettyämme matkatavaramme hotellille päätimme lähteä käymään Pyhän puolella retkeilemässä Isossakurussa. Pitihän se Suomen suurin kuru nähdä. Auton jätimme luontokeskus Naavan parkkipaikalle ja lähdimme siitä kävelemään kohti Isokurua.

Reitiksi valitsimme Karhunjuomalammen reitin joka on 8 kilometriä pitkä. Jokaiselle reitille on maastoon merkitty oma väri. Joten pikkuretkillä ei välttämättä tarvitse olla  kunnon maastokarttaa. 

Alkumatkalla näkyi muutama porokin.

Pysähdyimme syömään eväitä ja paistamaan makkaraa Isokurun kodalla.

Syötyämme mahat täyteen jatkoimme matkaa kohti Isoakurua.

Suurin osa matkasta oli portaita tai tuollaista kävelysiltaa. 

Kävimme myös ihastelemassa Pyhänkasteenputousta ja lampea, jossa joukko kastettiin 1600-luvun puolivälissä saamelaisia, 

Pyhänkasteenputouksen jälkeen oli muutama porras kiivettävänä. 

Kävimme myös katsomassa Pyhä-Luoston alueen nähtävyyksistä myös Uhriharjua. Paikan nimi on tullut siitä kun ennen uhrattiin peuroja ja niiden sarvia hyvän metsästysonnen toivossa.

Uhriharjulla ollessamme alkoi sumu tulla ja Karhunjuomalammelle päästyämme oli sumu jo aika paksua mutta vielä näki hyvin kulkea.

Viimeinen levähdyspaikka oli Karhunjuomalammella. Karhunjuomalammella on myös päivätupa ja pihapiirissä on myös kaksi laavua. 

Karhunjuomalammelta jatkoimme sitten takaisin kohti autoa ja hotellille lepäämään.

Isokuru on retkeilykohteena kaunis ja reitin varrella onkin muutama alueen nähtävyyksistä. Reitille on selvästi vasta uusittu portaita ja kävelysiltoja koska ne oli niin hyvässä kunnossa. Tänne kyllä voisi lähteä uudestaankin, jopa patikoimaan. 

Sini