Norddalenissa

Lähdin Norjaan extempore reissulle kyydinkin sain isäpuolelta joka oli menossa kotipaikallansa käymään. Kävin siellä kahdessa paikassa päivä reissuja tekemässä ja tässäpä teille kerron ensimmäisen päivän reissusta. Toinen tulee toisessa postauksessa ettei tule kilometrin pituisia kirjoituksia, 

Ensimmiäisen päivän kohteeksi valikoituikin Norddalenin suunta. Norddalen sijaitsee Storfjordin kunnassa Kitdal nimisen pikku paikan niin sanotusti perällä. Norddalen on laakso joka on kahden suuren vuoren Ráigegáisin ja Gaskasuorggigáisin (apua kun on vaikeita nimiä) välissä. Molemmat tunturit on korkeusluokaltaan 1300 metrin molemmin puolin. Laakson pohjalla menee myös joki Kitdalselva.

Auton jätin liian kauas Kitdalenin laakson perälle jonkun mökin lähistölle, Lammasaidasta kun olis ajanu läpi niin olisi voinut ajaa ainakin 2 kilometriä sillalle asti. Sillan jälkeen tie meneekin huono kuntoisemmaksi ja sinne ei ole asiaa kuin mönkijällä tai jollain nelivetomaasturilla. 

Kitdalselva

Toinenkin syy muuten oli miksi auto kannattaa jättää ennen siltaa. No silta oli hieman ''laho'' siinä oli reikiä. Säikähdin kun meinasin astua justiinsa sellaiseen reikään ku kävellessä ihastelin kuohuvaa jokea. 

Moskkogáisi

Norddalenissa on nähtävillä vielä vanhoja sotajan bunkkereita ja vankileirien rippeitä, Tällä laaksolla on takanaan hyvin synkkä historia koska täällä sijaitsi kaksi vankileiriä joista toinen onkin tosi tunnettu julmuuksistaan. Valitettavasti en päässyt leirejä katsomaan toinen sijaitsi jossain pusikon takana joten koiran kanssa sinne oli vaikea päästä ja toiselle asti en kerennyt kävellä kun ilma alko mennä huonoksi niin oli pakko palata takaisin laaksoon. No toisella kertaa sitten. 

Tässä jouduinkin kääntymään takasin maisemat oli kauniit mutta sähkölinja pilas tässä kohtaa ainakin maiseman näkyvyyden. 

Raigegáisin rinnettä

 Takasi mennessä vielä ihastelin Kitdalselva-jokea.

Moskkogáisi

Loppumatkasta tämmöisiä kavereita ilmesty puskasta. Tässä olikin koirassa pitelemistä kun innostu oikein kunnolla vetämään ja haukkumaan. 

Norddalenissa suosittelen käymään kaunis laakso ja tästä pääsee kätevästi ylös tuntureillekkin ja jos sotahistorialliset rakennuksen jäänteet kiinnostaa eiku tänne vaan tutkimaan. Täältä voi myös tehdä noin 16 kilometriä pitkän lenkinkin joka menee Norddaleniin ja palaa takaisin  Midterdalenin kautta samaan lähtöpisteeseen. Tässä vain kierretään Gaskasuoggigáisi ja Cazávarri vuoret ympäri. 

Tällä reissulla reitti nousi tasaisesti koko ajan mutta takasin oli myötämäkeä. Nousua tulikin ihan kivasti noin 400 metriin nousin kartan mukaan. 

 Sini

Metsän aarteita

Viimeiset viikot on tullu asuttua mökillä, syy siihen on marjastus.

Ensin olin poimimassa hilloja ja sen jälkeen olikin mustikka aika. Vähän aikaa saa hengähtää ja sitten onkin puolukan vuoro. Pakastimetkin jo pullistelee kun on marjaa kaikki pakkaset täynnä. 

Mökkijärvellä on tänä kesänä ennätyksellisen paljon lumpeenkukkia. 

Kuvailin myös eräänä iltana täysikuuta. Joka olikin Blue moon eli se on ilmiö joka tapahtuu kuulemma hyvin harvoin ja siinä kuukauden aikana taivaalle ilmestyy kaksi kertaa täysi kuu. 

Lintujakin näkyi mökillä mm. västäräkkeja, tikka ja joku lintu tikka kuvan yläpuolella jota en tunnista. Olen surkea tunnistamaan lintuja kun ei ne nimet vaan jää muistiin. Tietysti nyt jotakin perus lintulajeja tunnistan. 

 Nyt tällä viikolla onkin ollut oikea helleviikko, mutta onneksi yöksi sentään on viileämpää joten mökissäkään ei ole ollu tuskastuttavan kuuma nukkua. 

Viimesinä iltoina halusin käydä kuvaamassa revontulia kun niitä oli luvattu mutta ei tuo mies jaksanu valvoa myöhään kun aamulla oli aikanen herätys töihin. Enkä yksin jaksanut ootella. No sainpa napsastua kuvan kun usva lipuu järvelle. 

Sini

Julmakallio

Mielessä on kutkutellut ajatus jo jonkin aikaa että Korouomassa olisi mukava päästä käymään edes päiväseltään. Joten kauniina sunnuntai päivänä pakkasimme repun ja ajoimme Korouoman yhdelle alotuspisteelle eli Koivukönkäälle. 

Joku kummallinen kivilatomus keskellä polkua.

Vähän aikaa käveltyämme vastaamme tulikin yksi Korouoman nähtävyykistä nimittäin Koivukönkään putous. Putous onkin aika nuori se on muodostunut tuohon vasta vuonna 1893. Kaunis putous ja tuommoinen tasaporras putous on aika harvinainen Suomessa.

Koivukönkäät jälkeen alkaakin reitti laskeutu kohti kanjonin pohjaa. Ja jonkin aikaa käveltyämme tulimmekin Pirunkirkon laavulle, Aluksi oli suunnitelmissa jäädä sinne eväitä nauttimaan mutta halusimme käydä pidemmällä ihastelemassa Korouomaa,

Pirunkirkko ja kuvaan ängennyt oksa. 

Pirunkirkon jälkeen vuorossa olikin nousu urakka koska halusimme mennä Julmakallion laavulle joka sijaitsee yläpolulla, Jonkun aikaa puuskuteltuamme ylös portaita avautui kauniit maisemat kanjoniin. Kyllä kannatti kiikkua ylös vaikka seuraavana päivänä se saattaa jaloissa tuntuakkin.

Joku oli jättäny hienon juomakauhan purolle

Julmakallion laavulta oli mahtavat näköalat harmivain että en ollut sieltä ottanut kuvia kun vain keskityin ihastelemaan maisemia ja syömään eväitä. Aika moni oli vieraskirjan mukaan yöpynyt kyseisellä laavulla patikoinnin lomassa. 

Korouoma oli mahtava paikka ja joskus tuokin olisi kiva koluta kokonaisuudessaan läpi. Joskus nuorempana olen kanjonin patikoinut läpi ja yhtä hieno paikka se oli silloin ja on edelleen. 

Sini

Päiväretki Luulammelle ja Rumakurun vanhalle kämpälle

Tehtiin Saariselän loman viimeisenä päivänä päiväretki Kiilopäältä Luulammelle. Ensin oli tarkoitus kävellä vain Luulammelle ja sieltä takasin Kiilopäälle, mutta tämä pätkä tuntu liian lyhyeltä joten päätimme kävellä Rumakurun vanhan tuvan kautta. 

Koko reitti Luulammelle oli niin kuin yleensä tällästä reittiä kutsun highway eli mönkkäritie. Eipä ainakaan kukaan voi eksyä.

Näkymät Luulammelle

Erämaata loputtomasti tuonne kun vielä pääsisi patikoimaan

Luulammella oli paljon patikoijia ja retkeilijöitä tauon vietossa, joten päätimme jatkaa matkaa muualle syömään eväitämme.

Luulammen karvainen ja nälkäinen pikku asukki. Tämän touhuja oli mukava seurata kun yritti raahata tuota salamileipää jonnekkin koloon.

Rumakurun vanhalla pävätuvalla nautimme eväät joku vain oli jättänyt tuvan oven auki. Onneksi ei vettä ollu satanu nii ei ollu tuvan lattia kostunut.

Joku ihme härveli tuvan pihapiirin purolla

Rumakurun vanhalta tuvalta lähtiessämme alkoi vettä sataa ja kastuttiin aika hyvin. Onneksi lopulta aurinko alkoi paistaa ja vaatteet kuivu nopeasti

Kaunispää näkyi yhdessä vaiheessa

Reitti oli helppokulkuista mönkkäripolkua koko matkan, joten ei tuonne voi eksyä. Ja opasteita karttoineen oli aina jos tuli joku polkujen risteys.

Tälle reitille pituutta tuli jotain 16 kilometriä mikä on ihan hyvä pituus päiväpatikointiin/-retkeen.

Luulammelle mentäessä tuli muitakin patikoijia ja retkeilijöitä vastaan mutta Rumakurulle päin mentäessä saikin olla omassa rauhassa. 

Suunnitelmissa olisi joku vuosi mennä tuonne vaeltamaan oli sen verran hienoa seutua.

Sini