Valmistautumista revontuli kauteen

Revontuli kausi on jo alkanut myös täällä Rovaniemen korkeudellakin iltojen ja yön pimetessä. Yhtään revontulea en ole vielä päässyt kuvaamaan, koska aina kun olisi ollut aikaa kuvata on ollut pilvistä, revontulia ei vain sinä iltana ole ollut tai sitten väsymys on voittanut ja taivas on loimunnut kun olen ollut tyytyväisesti lämpimän peiton alla nukkumassa. 

 No olen kummiskin kuvannut pari kertaa yötaivasta mökillä ja huomasin että minulla on vissiin kamerassa jotain häikkää. Joissakin kuvissa on muutama punainen tai sininen pixeli samassa kohdassa ja ne tulee vain esiin kun kuvaa pimeässä isommilla ISO arvoilla. Luultavasti vika on kennossa ja olen yrittänyt selvittää josko siihen olisi korjausmenetelmää. Vai voisikohan kameran sisällä olla pölyä tai jotain roskaa. No sentään viime vuonna ostettu kameran jalusta toimi moitteettomasti. Vielä kun kamerakin saatais kuntoon. 

Paraksen huiputus

Lofoottien reissun jälkeen suunnitelmissa oli valloittaa Paras-tunturi. Ilma oli hieman pilvinen mutta Paraksen huippu näkyi joten päätimme lähteä päätä huimaavalle matkalle. Korkeanpaikan kammoisena mietin mitenköhän tulisin matkasta selviytymään. 

Paras eli Bárras on korkeudeltaan 1914 metriä merenpinnasta Rognlista korkeus eroa olisi siis noin 1814 metriä. Aloitimme nousun kohti Parasta aamusesta ja lähdimme kapuamaan tunturiin Parasdalenissa menevää mönkijäuraa pitkin. Jossain vaiheessa reitti erkanee mönkijäuralta pois. Siitä alkaa tasainen nousu Parastunturin jyrkimmän osuuden juurelle. 

Korkeanpaikan kammoni ei tässä vaiheessa vielä haitannut minua pystyin ihastelemaan maisemia. Viimeisen osion nousu on jyrkkä ja kivinen. Tuntu välillä että pikemminkin on kontallaan vaikka seisoi. Paraksen rinteiltä on komeat näkymät Kilpisjärven suuntaan ja Ruotsin puolelle. Ihastelin maisemia ja viime vaelluksella kulkemat reitit nyt näkyi hyvin. 

Paraksen laen päälle noustessa minua alkoi jo korkeanpaikan kammo haitata koska laki on kapea ja toisella puolella on jyrkkä pudotus. Uteliaana ihmisenä piti tietenkin kiusata itseäni välillä katsomalla sinne suuntaan. Matkaa oli enää vain muutama metri. Jostain kummasta keräsin rohkeuteni ja konttaamalla pääsin laen päälle ja kirjoittamaan nimen vieraskirjaan. Koko ajan laen päällä en pystynyt rentoutumaan saatikka katsomaan Signaldalenin laakson suuntaan kunnolla muutakuin kurkistelemalla välillä. Ihastelin siis näkymiä Kilpisjärven suuntaan. 

Alaspäin matka sujui joutuvasti mitä nyt vähän alussa joutui irto kiviä varomaan. Porojakin näkyi muutaman yksilön lauma. Katselimme kuinka akuinen poro ajoi poronvasaa takaa jonkun matkaa kunnes vasa juoksikin vahingossa puron uomaan ja toinen poro sai sen kiinni. Opettikohan tässä poro vasalleensa kuinka pitää juosta petoeläimiä karkuun. 

 Paluu matkalla törmäsimme kahteen suomalaiseen mieheen jotka olivat Parasta yrittäneet huiputtaa parikymmentä vuotta takaperin, mutta silloin se oli jäänyt lumisateen takia yritykseksi. Nyt he olivat uusinta yrityksellä ja toivottavasti pääsivät huipulle asti. 

Paraksen huiputus oli mahtava kokemus tästäkin olen haaveillut jo niin kauan kuin muistan joten nyt sekin on koettu. Aikaa meillä meni huiputukseen noin 10 tuntia taukoineen. Ehkäpä joku kesä otetaan uusiksi ja ehkäpä silloin uskaltaisin ihailla Signaldalenin puolen maisemiakin. 

Lofootit

Langöyan saaren jälkeen saavuimme vihdoin ja viimeinen Lofooteille. Otimme lautan Melbusta Fiskeböliin ja jatkoimme matkaa autolla pitkin Lofootien saaria. Ajoimme ensin Svolväriin jossa yövyimme Svolvärin kylässä olevalla Svinöyan saarella. Kaunis saari suosittelen käymään siellä on paljon vanhoja rakennuksia. 

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaamme kierrellen ympäri Lofoottia. Borgen kylässä kävimme viikinkimuseossa. Viimeinen yömypispaikkamme sijaitsi Lofoottien kärjessä Å:n kylässä tai no eihän se virallisesti ole kärki mutta siihen loppuu maantie. Å.n kylässä on mahtava leipomo jossa valmistetaan leipää ja pullaa vuonna 1844 valmistuneessa uunissa. 

Lofoottien saaret ovat kyllä käymisen arvoinen paikka kapeat tiet mutkittelevat pitkin rannikkoja vuoria kierrellen. Ja vuoret kohoavat äkki jyrkkinä merestä, enpä muista missään muualla Norjassa olevan tämmöisiä maisemia. Saarella on myös paljon vanhoja kapeita ja pitkiä tunneleita. 

Auringonlasku Andenesissa

Andenesiin saavuttiin illalla viimeisellä lautalla. Ajoimme Andenesissa sijaitsevalle leirintäalueelle yöksi. Telttaa pystyttäessä huomasin että ihmiset kerääntyä rannalle. Joten itsekkin lähdin katsomaan rannalle mitä siellä näkyy, kaunis auringonlaskuhan siellä oli juuri alkamaisillaan. Joten juoksu jalkaa takaisin autolle kameraa hakemaan. Kerta kaikkiaan auringonlasku oli henkeä salpaava. Ja kaikki ihmiset oli kerääntyny sitä ihastelemaan kameroineen. Tässäpä teillekkin muutama kuva kauniista auringonlaskusta. 

Lauttamatka Andøyalle

Senjan saarelta otettiin lautta Andöyan saarelle. Maanteitse matka olisi ollut pitkä. Tämä kyseinen lautta liikennöi vain kesällä ja hinnat oli sen mukaiset. Henkilöauto ja 3 matkustajaa maksoi vähän yli 1000 Norjan kruunua eli vähän päälle 100 euroa, mutta jos olis lähteny maanteitä pitkin kiertämään pelkkiin bensoihin olisi mennyt tuommoinen summa. Voin vain arvailla kuinka kalliiksi lauttamatka tuli asuntoautolla liikkuville. 

Lautoilla on mukava matkustaa mutta Suomessa ei oikein ole lauttoja. Lautoilta pääsee ihastelemaan maisemia mereltä käsin. Ensimmäinen lauttamatka minulle isolla avomerellä. Lautta keinui kovastikkin aallokossa vaikka tuulta ei ollut kuin pikkuisen niin kuin aina merellä on. Kävelykin oli kuin olisi jossain humalatilassa ollut. Lauttamatka kesti 4 tuntia ja sen ajan ihastelin maisemia yläkannelta. Taskuun olin autosta ottanut vain pikkukameran. Harmikseni en ollut älynnyt ottaa järjestelmäkameraa mukaan ja sitä ei saanut sieltä enää jälkeen päin koska autokannen ovi lukittiin matkan ajaksi. 

Sommarøy

Lofoottien matkalla ensimmäinen yöpymispaikka oli Sommaröyn saarella. Löydettiin hyvä paikka teltalle hiekkarannan vierestä. Meidän lisäksi tuli rannan tuntumaan yöksi myös ranskalainen perhe. 

Leiriytymispaikkaa oli hankala löytää joka paikassa oli kylttejä jotka kielsivät leiriytymisen. Olisikohan osa syynä se roskaaminen ja myös norjalaisten nuorten tapa mennä kesäisin saareen hiekkarannoille viettään viikonloppua vähän kovempaa ääntä pitäen. 

Pitihän sitä käydä hiekkarantaa tutkiskelemassa ja hiekkaranta osottautuikin korallirannaksi. Hiekkaa rannalla ei ollut yhtään vaan ranta koostui korallin murusesta. Pitihän sitä tietenkin simpukoita kerätä talteen niin kuin pienempänä. 

Ensimmäistä kertaa eläessäni pääsin kokemaan nukkumisen merenrannalla teltassa. Voin sanoa että ei kovin hyvin uni meinannu tulla, koska lokit jaksoi koko yön tasaiseen tahtiin kirkua hetkeäkään ei ollut hiljaista. Aamulla herätessäni huomasin meressä pari saukkoa uiskentelemassa. 

  

Aamulla reippaasti aamupalat syötyämme pakkasimme teltan autoon ja jatkoimme matkaa lauttalaivalla seuraavalle saarelle. 

Kirkelyn kalliopiirrokset

Matkalla kohti Lofootteja välimatkalle sattui kyltti Kirkely Helleristninger, sitähän piti lähteä tutkimaan mitä siellä on.

Polku lähtee Balsfjordin kirkon pihamaalta ja nousee ylemmäs rinteeseen ja lakseutuu jonkun kilometrin jälkeen takaisin tielle jota pitkin pääsee takasin kirkon pihamaalle. Polun pituus on noin 2,5 kilometriä joten mainio paikka vaikka automatkalla käydä jaloittelemassa täällä.

Hieman polkua käveltyä tuli ensimmäinen kyltti vastaan ja sen takana olikin kalliopiirroksia. Innoissani tutkin piirroksia ja luin esitettä. Siinä kerrottiin että Kirkelyn kalliopiirroskentällä on noin 40 kuvaa, jotka ajoittuu ajalle 2700eaa. Alueella olevat piirrokset esittävät maan ja meren eläimiä mikä on Norjassa harvinainen yhdistelmä. Piirroksia on pyöriäisistä, hirvistä ja poroista. Myös alueelta löytyy piirros käärmeestä ja venekunnista joissa on ihmisiä. Alueen suurin piirros on poro jonka pituus on 1,2 metriä. Piirrokset ovat paikallisen pyyntiväestön tekemiä.

Kalliopiirrokset ovat kuvia tai kuvoita jotka on tehty kallioon mm. hakkaamalla, kaivertamalla, uurtamalla tai hiomalla. Kalliopiirros on eri asia kuin Kallio- tai luolamaalaukset jotka taasen on tehty pelkästään maalaamalla. Jotta kalliopiirrokset erottuisi matkailijoille kallioista niin niitä on maalattu, joten niitä ei tule sekoittaa kalliomaalauksiin.

Toivottavasti komeat piirrokset säilyy vielä pitkälle ja eivätkä tule ihmisten tuhoamiksi.