Paraksen huiputus

Lofoottien reissun jälkeen suunnitelmissa oli valloittaa Paras-tunturi. Ilma oli hieman pilvinen mutta Paraksen huippu näkyi joten päätimme lähteä päätä huimaavalle matkalle. Korkeanpaikan kammoisena mietin mitenköhän tulisin matkasta selviytymään. 

Paras eli Bárras on korkeudeltaan 1914 metriä merenpinnasta Rognlista korkeus eroa olisi siis noin 1814 metriä. Aloitimme nousun kohti Parasta aamusesta ja lähdimme kapuamaan tunturiin Parasdalenissa menevää mönkijäuraa pitkin. Jossain vaiheessa reitti erkanee mönkijäuralta pois. Siitä alkaa tasainen nousu Parastunturin jyrkimmän osuuden juurelle. 

Korkeanpaikan kammoni ei tässä vaiheessa vielä haitannut minua pystyin ihastelemaan maisemia. Viimeisen osion nousu on jyrkkä ja kivinen. Tuntu välillä että pikemminkin on kontallaan vaikka seisoi. Paraksen rinteiltä on komeat näkymät Kilpisjärven suuntaan ja Ruotsin puolelle. Ihastelin maisemia ja viime vaelluksella kulkemat reitit nyt näkyi hyvin. 

Paraksen laen päälle noustessa minua alkoi jo korkeanpaikan kammo haitata koska laki on kapea ja toisella puolella on jyrkkä pudotus. Uteliaana ihmisenä piti tietenkin kiusata itseäni välillä katsomalla sinne suuntaan. Matkaa oli enää vain muutama metri. Jostain kummasta keräsin rohkeuteni ja konttaamalla pääsin laen päälle ja kirjoittamaan nimen vieraskirjaan. Koko ajan laen päällä en pystynyt rentoutumaan saatikka katsomaan Signaldalenin laakson suuntaan kunnolla muutakuin kurkistelemalla välillä. Ihastelin siis näkymiä Kilpisjärven suuntaan. 

Alaspäin matka sujui joutuvasti mitä nyt vähän alussa joutui irto kiviä varomaan. Porojakin näkyi muutaman yksilön lauma. Katselimme kuinka akuinen poro ajoi poronvasaa takaa jonkun matkaa kunnes vasa juoksikin vahingossa puron uomaan ja toinen poro sai sen kiinni. Opettikohan tässä poro vasalleensa kuinka pitää juosta petoeläimiä karkuun. 

 Paluu matkalla törmäsimme kahteen suomalaiseen mieheen jotka olivat Parasta yrittäneet huiputtaa parikymmentä vuotta takaperin, mutta silloin se oli jäänyt lumisateen takia yritykseksi. Nyt he olivat uusinta yrityksellä ja toivottavasti pääsivät huipulle asti. 

Paraksen huiputus oli mahtava kokemus tästäkin olen haaveillut jo niin kauan kuin muistan joten nyt sekin on koettu. Aikaa meillä meni huiputukseen noin 10 tuntia taukoineen. Ehkäpä joku kesä otetaan uusiksi ja ehkäpä silloin uskaltaisin ihailla Signaldalenin puolen maisemiakin.