Auringon valoa etsimässä

Marraskuu lähenee jo loppuaan, kohta onkin jo joulukuu. Rovaniemen korkeudellakin päivät alkaa lyhenemään, päivänvaloa täällä on enään 3 tuntia ja 19 minuuttia. Tämän takia ulkona liikkumiseni ovat vähentyneet koska ei sitä kiinnosta lähteä minnekkään pimeään metsään kävelemään. Onneksi olen ollut marraskuussa työpaikalla kursseilla ja siellä on päässyt ulos nauttimaan luonnosta. Kelkallakin on jo ajettu ja pilkkimässäkin kävimme. 

Kotiin aurinkokaan ei enään paljoa paista mitä vähän puiden takaa välillä vilahtaa. Täten en ole päässyt auringonvalosta nauttimaan. Yhtenä päivänä päätin kiivetä Tottorakalle sinnehän aurinko paistaa koska se on niin korkealla. Oli mukava nauttia vaaran päältä auringosta ja en ollut ainoa joka oli samalla asialla liikenteessä. 

Tottorakalta maisemat olivat kauniit. Puut oli valkoisena kuurasta ja auringonvalo sai ne kiiltelemään. Sen näkymän kun olis saanu kuvaan ikuistettua mutta ei. Onneksi se näky on tänne omaan mieleen sentään piirtynyt. 

On tässä pimeydessä muutama hyvä puoli esimerkiksi revontulia näkee jo aikaisten illalla ja kotona voi jo heti iltapäivällä rentoutua kynttilöiden valossa. 

Ensimmäinen kunnon pakkasyö

Eilen kävin kuvaamassa revontulia kun niitä oli luvattu. Täällä Rovaniemen korkeudella on jo ainakin viikon mittari pysyny koko ajan pakkasella josko se talvi nyt sitten alkais. Viime yönä oli ensimmäinen kunnon pakkanen meillä mittari laski -16 asteeseen. Mutta aamulla jo oli hieman lämmenny -12 astetta enään. Revontulia näky ja ne oli nopealiikkeisiä. En kerenny kovin pimeälle paikalle vaan tuonne lähisuolle jonne valosaastetta tulee ja kuunpuolikaskin möllötti taivaalla valasten. 

Kuvausreissulla varpaita palelti ja kotia päästessä sauna oli jo lämmenny joten pääsin lämmittelemään saunan puolelle. Talvella on parasta kun ulkona on pakkasta ja sitten pääset kotiin tullessa suoraan saunomaan. Puusaunahan se olis ollu kaikkein paras vaihtoehto mutta nyt oli pakko tyytyä sähkökiukaaseen.