Yhden yön telttaretki

Pikkusisko tuli käymään Kilpisjärvellä kylästelemässä ja kun oli nättejä ilmoja lupaillut joten aattelimme lähteä yhdeksi yöksi telttailemaan. Kohteeksi valitsin Ailakkajärven koska sinne ei ole kovin pitkä matka ja siinä olisi tupa vieressä jos yöt kävisi liian kylmiksi. Itselläni kun oli vain kesämakuupussi. Eli kovin kylmiä öitä ei kärsisi olla että tarkenisi yön nukkua ulkona. Lähdimme aamupäivästä Ailakkalahdesta kävelemään kohti Ailakkajärveä. Alussa joka suuntaan lähtee polkuja mutta kun kävelee lahden reunaa pitkin nii pääsee oikealle reitille. Reittiä ei ole merkitty mitenkään mutta välillä saa kävellä paksulla polulla ja joissain kohdissa polku häviää mutta gepsistä on helppo tarkistaa että suunta on oikea. 

Ailakkalahdelta alkaa pikkuhiljaa nousu kohti Ailakkajärveä. Nousua on miltei koko matkalta veden otto paikkojakaan ei matkalla ollu ku vain yksi leveämpi ja hyvin voimakkaasti virtaava puro. Pääsi kävelemään paljain jaloin kylmässä tunturipurossa. Mukavasti se virkisti jalkoja kun vaelluskengät on lämpiminä päivinä aika tukalat. Pikkuhiljaa alkoi järvi näkymään. Minut yllätti se kuinka suuri järvi olikaan. 

Tuvan pihaan päästyämme aloimme etsimään sopivaa paikkaa teltalle. Löysimme sen jonkun matkan päästä tuvasta. Aloimme pystyttämään telttaa ihan järkyttävän kovassa tuulessa. Onneksi oli pikkusisko mukana yksin siitä pystytyksestä ei olisi varmaankaan tullut yhtään mitään. Minun neuvoilla teltta saatiin pystyyn. Itseäni jännitti kovasti kuinka teltta kestäisi kovan tuulen mutta hyvin se kesti. Olihan tuo teltta jo kokenut monet reissut ja ollut ties missä ukkos- ja syysmyrskyissä.

Illalla alkoi muitakin kanssa liikkujia ilmestymään kaksi naista majoittua tupaan. Iltapalaa syödessämme saimme ihastella hienoa aurongonlaskua harmi vaan että otin siitä kuvia puhelimellani. Pikkuhiljaa kömmimme teltan suojiin. Vähän aikaa höpöteltyämme aloimme yöpuulle. 

Heräsin puolen yön aikoihin kun kuulin että porukkaa käveli telttamme ohi. Nukahdin uudestaan mutta heräsin sitten että minulla oli kylmä. Sisko nukku tyytyväisenä talvimakuupussissaan. Laitoin teltasta tuuletus rakoja kiinni että sitä kautta meidän lämpö ei karkaisi ulos. Pikkuhiljaa alkoi teltassa lämpenemään ja kiskasin takin vielä makuupussin päälleni peitoksi. Yöllä ei varmaan ollut  lämpöasteita ulkona kuin joku pari kolme astetta. 

Aamulla heräsimme nättiin auringonpaisteeseen. Yön aikana oli pihapiiriin ilmestynyt viisi telttaa. Naiset tuvasta tekivät lähtöä kohti Ailakkalahtea meidän vielä aamupalaa syödessämme. Muistakin teltoista alkoi porukkaa kömpiä ulos. Vaihdoimme heidän kanssa muutaman sanan ja keräsimme varusteet kasaan ja aloimme suuntaamaan pikku hiljaa kohti Ailakkalahtea ja autoa. 

Ailakkajärven tuvan piiri näytti olevan suosittu paikka. Vieraskirjan mukaan vierailijoita oli ollut kesän alusta joka päivä. Jopa talven ajalla näkyi olevan kovasti päivä- sekä yövierailijoita. Ehkä tähän vaikuttaa se että reitti on lyhyt noin vähän päälle 7 kilometriä suuntaansa. Reitti on myös yllättävän vähä kivinen mikä tällä alueella on aika harvinaista. 

Hengen ja Sledo

Heinäkuussa helteet tuli tänne pohjoiseenkin ja minulla oli vapaapäivä. Olin suunnitellu että joku päivä kun olisi hyvä sää haluaisin käydä Norjassa retkeilemässä. Ja paikaksi valikoitui Hengen ja Sledo Skibotnissa. 

Aamupäivästä eväsreppu autoon Kilpiksellä ja auton keula kohti Skibotn. Auto jätettiin parkkiin Olderelvin leirintäalueelle. 

En oikein ollut ottanut paikasta mitään selvää joten oli täysin yllätys mitä siellä voisi tulla vastaan. Leirintäalueelta alkoi kova nousu urakka. Ensin noustiin  ja saavuimmekin kauniille putoukselle jossa oli Hengenin käyntikirja. Ihasteltiin sitä hetken ja samalla hengähdettiin koska nousu alkoi tuntumaan jaloissa ja olihan sitä kuumakin siinä heinäkuisessa helteessä.

Hetken levähdettyämme jatkoimme taas matkaa oli vähän tasasempaa maastoa pitkin kosteikkojen laitoja. Sääskiä ja paarmoja oli riesaksi asti. Sitten taas polku lähti nousemaan jyrkästi ylös. Nousimme ylös välillä levähdellen ja maisemia ihastellen.

 Vuorotellen nousimme rinnettä norjalaisen pariskunnan kanssa välillä toisemme ohitellen kun taukoja pidimme vuorotellen. Jotain huumoria he naureskellen heittivät meille mutta en ymmärtänyt oikein koska norjankielen taitoni eivät ole oikein hyvät. 

Sledolle päästyämme maisemat olivat oikein nätit. Ja sieltä näkyi hyvin merelle ja Lyngenin vuonoon.

Koko reissun ajan odotin näkiskö lampaita koska niistä oli kylteissä mainittu. Niitä näkyi Sledolla oikein viisi kappaletta. Arastellen he meidät kiersivät kauempaa. 

Sledolle matkaa Olderelvin leirintäalueelta tulee noin 6.5 kilometriä edestakaisin. Aikaa meni paljon menomatkalla mutta paluumatka sujui joutuisan nopeasti alamäkeen. 

Lulledalenin kukat

Monesti kun olen ajanut Norjaan mökille nii monesti on tullut bongattua tienvarresta kyltti Lulledalen. Nyt ja vihdoin kun kesän tukikohtana on Kilpisjärvi niin tänne oli mukavan lyhyt matka ja sinnehän piti päästä katsomaan mitä siellä on. 

Kahmin jo etukäteen informaatiota paikasta. Lulledalen on metsäpolku Skibotn laaksossa ja alueella esitellään erilaisia siellä kasvavia kukkalajeja. Alueella kasvaa myöskin paljon erilaisia orkideoita ja senkin vuoksi käymisen arvoinen paikka.

 Lulledalenissa oli mukava kävellä kun maasto oli vaihtelevaa. Välillä kiivettiin vuoren rinteellä, sitten hetken kuluttua oltiinkin puron varrella jonka jälkeen yhtäkkiä oltiinkin synkässä metsässä.  Alueella myöskin esitellään jonkin verran alueen historiasta ja eläimistä on myös informaatioita kylteissä polun varrella. Reitti ei ole kovin pitkä vain 2,5 kilometriä ja se kiertää mukavasti renkaan joten uutta nähtävää on koko ajan. Alueella on myös laavu lähellä kierroksen alku ja loppupistettä. 

Eväsretki Saanajärvelle

Kylmänä kesäkuisena päivänä kävin päiväretkellä ja suunnaksi otin Saanajärven luoteispäässä sijaitsevan kodan. Aloitin matkani Kilpisjärven kylällä sijaitsevan kaupan takaa olevalta polulta. Polku lähtee nousemaan kylältä pikkuhiljaa kohti Tsahkaljärveä. Järvelle saavuttaessa ei mennäkkään sillan yli vaan jatketaan sen ohi menevää polkua. Polku myötäilee mukavasti järven ranta viivaa kunnes se lähtee nousemaan kohti Saanan juurta. 

Saanajärven kodalle päästyämme aloin ihastelemaan maisemia samalla kuin M kantoi puita liiteristä kodalle. En ole ennnen käynyt Saanan takana joten oli mukava ihailla Saana-tunturia eri suunnasta käsin. 

Saanajärven yli vaan tuli kylmä viima joten lähdin M:n seuraksi sytyttelemään nuotiota ja samalla sai hieman lämmitellä kodan suojassa. Evääksi paistoimme makkaraa ja söimme nektrariinia. Jälkkäriksi oli kaakaota ja kaurakeksiä. 

On mukava istua nuotiolla vapaapäivänä ja kuunnella kuinka puut nuotiossa rätisee ja välillä poksahtelee. Myös tuuli tuivertaa ulkona ja senkin äänen kuulee nuotion äänen lisäksi. Eipä ole parempaa rentoutumis tapaa kuin istua nuotion valaisemassa kodassa kuunnellen ääniä. 

Pikku hiljaa alettiin pakkailla tavaroita ja tekemään lähtöä takaisin kylälle. Ulkona oli kylmä kun tuuli ja joutui lähtemään kodan lämmöstä. Takasi meno matkalla ihailimme maisemia ja muutama kuva tuli räpsästyä. 

Matkaa kylältä Saanajärven kodalle kertyy vähän alle 8 kilometriä edes takaisin. Hieno paikka tänne kyllä ehdottomasti joskus pitää päästä uudestaan. Olisi mukava käydä talvellakin lumikengillä tai kelkalla. Hiihtäminenkin voisi olla mukava vaihtoehto kevät talvella kun hanget kantaa. 

Kilpisjärven kukkia

Kilpisjärvellä oli paljon erilaisia kukkia ja en varmasti niitä kaikkia kerennyt kuvata. Oon aina tykännyt kuvata kukkia. Vieläkö saisi kameraan tuon putken hommattua jossain vaiheessa joka mahdollistaa parempien kukka kuvien ottamisen. Kukka kuvia on mukava syksyn koleissa vesisateissa ja talven pimeydessä ihastella. Joten tässä ''muutama''kuva Kilpisjärven kukkasista.

Saanan huiputus

Kesäkuun puoli välin paikkeilla kiipesin Saanalle kun lumet oli sulanut silleen että sinne vihdoin ja viimein pääsi. Aiemmin olin yrittänyt käydä kokeilemassa josko huipulle olisi päässyt. Matkani oli jo silloin tyssännyt alkumatkasta kun oli joutunut kahlaamaan lumessa yli polven. Mutta nyt pääsi jo paremmin paikka paikoin lunta oli nilkkaan tai pikkusen yli. 

Tällä kertaa ilmat myös suosi minua aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja t-paidallakin tarkeni huipulla. Melkein voisi sanoa että lumet sulasi melkein silmissä niin lämmintä oli. Edelleen niin kuin viime vuodesta muistelin että matka huipulle kestää ikuisuuden ja tulee se tunne että eikö koskaan ole perillä. Tällä kertaa sai kumminkin myös nauttia maisemista kun niitä näkyi. 

Myös erilaisia lintuja näkyi matkan varrella. Ylimmäisen kuvan lintu pulmunen kenties melkein meinasi jäädä näkemättä mutta mukava pariskunta siitä minulle onneksi kertoi. Pääsi niitä ihastelemaan. 

Illalla kyllä huomasi että on tuo aurinko ja lumi yhdistelmä petollinen. Sillä reissulla poltin itseni auringossa ja seuraavana päivänä saikin mennä kasvot punaisena töihin. 

Kuulumisia

Täällä taas blogin parissa pitkästä aikaa. Viimeksi tuli kirjoiteltua muutama kuukausi takaperin. Blogi on ollut hieman hiljainen koska lähdin töihin Lappiin. Tarkemmin käsivarressa sijaitsevaan Kilpisjärven kylälle. Täällä on tullu paiskittua töitä nyt kolme ja puoli kuukautta ja enää alle kuukausi jäljellä. Kovasti on tullu retkeiltyä lähimaastoissa ja yövyttyä pari yötä luonnon helmassa teltassa. Joten nyt alkaa tulla blogi tekstejä reissun ajalta hieman jälkijunassa kun sain nyt tämän tekniikankin täällä pelaamaan. 

Kuvat on otettu toukokuun viimeisenä päivänä kun saavuin tänne Kilpisjärvelle. Täällähän oli silloin ihan talvi verrattuna siihen mitä Rovaniemellä oli kun sieltä lähdin. Kelkatkin oli vielä liikkeellä melkein juhannusviikolle asti. 

Oli outoa ja hieman huvittavaa että kesäkuussa kuulit ja näit kun vielä ajettiin kelkoilla. Eikö silloin pitäisi olla jo kesä eikä lunta ja jäätä missään.Mutta täällä Kilpisjärvellä vielä oli kesäkuussa hiihtokelit mitä parhaimmillaan. Harmitti niin kovasti kun jätin sukset Rovaniemelle.