Toiseksi viimeinen vapaapäivä töistä ja eikä satanut vettä joten ulkoilemaanhan sitä oli pakko päästä. Koko kesänä on ollut aikomus käydä Saanajärven päivätuvalla mutta en saanut sinne aikaiseksi lähteä. Silloin päätin sitten sinne lähteä ennen kuin täältä Kilpisjärveltä lähtee takaisin etelämmäs.
Lähdin retkeilykeskuksen läheltä sijaitsevalta parkkipaikalta kävelemään kohti Saanajärveä. Alussa on nousua Saanan juurelle siihen missä portaat ennen alkoivat. Sen jälkeen onkin suhteellisen tasaista vähän kylläkin maasto nousee hiljalleen koko ajan mutta kovempaa nousua enään ei ole. Kilpisjärvelle oli juuri silloin tullut kunnon ruska joka paikkaan kun Saanajärven tuvalla kävin. Toivoin koko matkan että jos poroja näkyisi mutta tuvalle päästessä en ollut nähnyt poroja kuin jossain kauempana.
Tuvalla pietin tuulelta suojassa pienen eväs tauon kaminassakin oli hiillos edellisen kävijän jäljiltä. Lisäsin yhden pienen puun että saan vähän kämppää enemmän lämpimäksi. Söin eväitä samalla maisemia ikkunasta ihaillen ja tuulen ääntä kuunnellen. Selailin myös vieraskirjaa ja kirjoitin sinne myös omasta käynnistäni. Eväät syötyäni sain tuvalle seuraksi yhden pariskunnan. Heidän kanssa muutaman sanan vaihdettua lähdin kävelemään takaisin kohti autoa.
Aluksi tuntui kylmältä kun lähti lämpimästä tuvasta ulos kylmän pohjoistuulen armoille. Mutta hetken käveltyäni alko taas tuntua lämpimältä. Takaisin tulo matkalla näkyi porojakin ja niistähän piti ottaa kuva. Ne makoilivat maassa rauhallisesti päästivät kyllä yllättän lähelle vain muutaman metrin päähän. Yksi poroista päätti hieman poseerata kameralle. Aina kun aloin kuvaamaan niitä niin eiköhän just silloin aina pitänyt nostaa takajalkaa ja alkaa itseään rapsuttelemaan. Hieman kyllä kyseinen poro huvitti.
Ennen kuin lähdin laskeutumaan puurajaa kohden istuin vielä kivelle ihastelemaan maisemia. Aattelin siinä istuskellessani että taitaa mennä pitkä aika ennen kuin pääsen taas näitä maisemia ihailemaan. Vähän iski kyllä haikea mieli kun alkaa tämä minun oleminen täällä Kilpisjärvellä olemaan lopuillaan, mutta kyllä tänne takaisin tullaan ainaskin lomailemaan.
