Käytiin viikonlopun kestävällä vaelluksella Pyhä-Luoston kansallispuistossa heinäkuun toisena viikonloppuna.
Vaellus aloitettiin Luoston päädystä ja päätepiste oli Pyhällä luontokeskus Naavan pihalla. Kilometrejä reissun aikana kertyi noin 35 kilometriä ihan hyvin viikonlopun kestävälle reissulle.
Perjantai iltapäivänä aloitettiin vaellus Luoston portilta ja lähettiin kapuamaan kohti Ukko-Luostoa. Nousu Ukko-Luoston päälle on rankka varsinkin rinkka selässä painona. Portaita oli 564 kappaletta yhden opastustaulun mukaan ja loput noususta ihan maastossa. Portaita noustessa mietin ajatuksissani kuinkahan jumissa jalkani olisivat seuraavana päivänä.
Ukko-Luoston päälle päästessämme emme maisemia paljon nähneet sumun takia joka kummiskin alkoi hälvetä hieman kun aloimme laskeutumaan Ukko-Luoston rinteitä. Maisemat oli kummiskin rinteestäkin kauniita näimme Pyhätuntunturin tunturijonon. Niitä ihastellessa hetkisen ajattelin että tuolla kaukana pitäisi sunnuntaina olla. Matka joka pitäisi kulkea sinne päästäkseen tuntui todella pitkältä.
Ukko-Luostolta kävelimme Lampivaaraan josta matkamme jatkui Pyhälammelle joka oli ensimmäinen yöpymispaikkamme.
Aamulla heräsin ja minulla oli selkä jumissa koska minun kohdalla teltassa olikin pieni kivi juurikin selän kohdalla. Aamulla ihmettelin myös ettei jalkani olleet Ukko-Luoston nousun johdosta ollenkaan jumissa. Yön oli satanut vettä ja aamulla satoi myös joten kuivattelimme varusteitamme Pyhälammen tuvalla samalla kun söimme aamupalaa.
Pyhälammelta otimmekin seuraavaksi suunnaksemme Huttujärven. Lounastauon päätimme pitää Kapustalla se olisi sopivasti puolessa välissä matkaa. Kapustalla näimme ensimmäisen kerran muitakin retkeilijöitä.
Huttujärvelle saavuimme ajoissa joskus iltapäivällä. Teltan pystytimme ensimmäisenä niin kuin jokaisella yöpymispaikallamme. Itikoita oli paljon koko matkalla mutta Huttujärvellä niitä vasta olikin, ulkona ei saanut olla niiltä rauhassa hetkeäkään. Onneksi nuotion savu niitä hieman vähensi joten koko illan istuimme nuotion äärellä, jutellen hieman muiden kanssa vaeltajien kanssa.
Sunnuntai aamulla heräsimme ja aamupuurot syötyämme lähdimme kävelemään kohti Pyhää. Heti Huttujärveltä noustuamme Peurakeron rinteelle puurajan yläpuolelle saimme ihailla maisemia.
 |
| Huttujärvi näkyy vielä ennen kuin se jää piiloon. |
Pyhäkeron rinteeltä näimme Ukko-Luoston. Pakko oli pysähtyä katselemaan ja ajattelemaan että tuolla kaukana olimme perjantaina vasta aloittelemassa vaellusta ja nyt sunnuntaina olimme jo loppusuoralla matkassamme. Pyhäkeron ja Ukko-Luoston välillä matkaa on jotain 30 kilometriä joten aika kauas näkee. Kyllä sitä tuntee itsensä pieneksi kulkiessaan tunturissa.
Pysähdyimme vielä ennen Pyhää Karhunjuomalammella siellä meitä vastassa oli äitini ja pikkusiskoni eväiden kanssa.
Pyhä-Luoston reitti on vaativa laskimme että meillä oli matkan aikana ollut yhteensä kuusi nousua ja laskua ja nousut oli välillä jyrkkiäkin. Maastoltaan Pyhä-Luosto on kivikkoista mutta välillä on ihan tasaistakin maastoa. Pyhä-Luoston alueella ei ole paljoa juomapullon täyttöpaikkoja joten meillä oli molempien omien juomapullojen lisäksi vielä 1,5 litran limsapullo jonka myös aina täytimme lähtiessämme aamulla liikenteeseen. Ja se tuli kyllä tarpeeseen olimme aina juoneet päivän matkan aikana melkein kaikki vedet.
Kyllä sunnuntaina tuntui jaloissa että kivikossa on kävelty kun jalkani oli hieman kipeät ja vaelluskenkäni oli suhteellisen uudet joilla ei oltu vielä kävelty kovin pitkää matkaa.
Vaeltaminen tuntui kummiskin hyvältä ja mieltä virkistävältä. joten tänä viikonloppuna lähdemme Norjan tuntureille vaeltamaan viikoksi.
Sini
