Kesäkuun puoli välin paikkeilla kiipesin Saanalle kun lumet oli sulanut silleen että sinne vihdoin ja viimein pääsi. Aiemmin olin yrittänyt käydä kokeilemassa josko huipulle olisi päässyt. Matkani oli jo silloin tyssännyt alkumatkasta kun oli joutunut kahlaamaan lumessa yli polven. Mutta nyt pääsi jo paremmin paikka paikoin lunta oli nilkkaan tai pikkusen yli.
Tällä kertaa ilmat myös suosi minua aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja t-paidallakin tarkeni huipulla. Melkein voisi sanoa että lumet sulasi melkein silmissä niin lämmintä oli. Edelleen niin kuin viime vuodesta muistelin että matka huipulle kestää ikuisuuden ja tulee se tunne että eikö koskaan ole perillä. Tällä kertaa sai kumminkin myös nauttia maisemista kun niitä näkyi.
Myös erilaisia lintuja näkyi matkan varrella. Ylimmäisen kuvan lintu pulmunen kenties melkein meinasi jäädä näkemättä mutta mukava pariskunta siitä minulle onneksi kertoi. Pääsi niitä ihastelemaan.
Illalla kyllä huomasi että on tuo aurinko ja lumi yhdistelmä petollinen. Sillä reissulla poltin itseni auringossa ja seuraavana päivänä saikin mennä kasvot punaisena töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti