Noitatunturin valloitus

Lauantaina 23. elokuuta päätimme lähteä valloittamaan Noitatunturia. Noitatunturin reitti on 12 kilometriä pitkä ja se on luokiteltu vaikeaksi jyrkän ja kivikkoisen nousun vuoksi. Noitatunturin reitti suositellaan kuljettavaksi myötäpäivään ja muutama retkeilijä jotka tapasimme perjantai iltana Isokurun kodalla myös suosittelivat tätä myötäpäivään kiertämistä. Noitatunturin korkeus on 540 metriä eli ihan kiva nousu tiedossa. Noitatunturi on myös saamelaisten vanha palvontapaikka eli seita ja tunturin aikaisempi nimi onkin Seitatunturi. 

Reitti alkoi samasta kohtaa kuin Karhunjuomalammen reitti mutta erkani Isonkurun kodan portaiden alapäässä.

Matkalla Oravalammelle oli myös muutama porras. 

Oravalammelle käveltäessä polku on kivikkoista ja välillä tuollaista tasaista kangaspolkua. 

Ennen Oravalampea oli rakennettu tuommoiset modernit ja kestävemmät pitkospuut. Ainoa huonopuoli noissa oli että jos koira on matkassa niin tuo ei tee hyvää koiran tassuille. 

Oravalammella olevalla laavulla levähdettiin ja täytettiin juomapulloja. Pari muutakin Noitatunturin valloitusta aikovia tavattiin täällä. 

Alku nousu Noitatunturille tämän jälkeen reitti muuttuu täysin kivikkoiseksi ja vaikea kulkuiseksi. 

Puolessavälissä nousua pysähdyttiin levähtämään ja ihailemaan maisemia. En kyllä lähtisi itse kiipeämään Noitatunturille rinkka selässä, koska on se nousu aika jyrkkä ja joutuu kävelemään irtokivillä.

Perille päästiin ja ylhäällä levähdettiin syötiin eväitä ja ihailtiin maisemia. Noitatunturin päällä vaan tuuli kovasti niin päätettiin jatkaa matkaa alas kohti Annikinlampea.

Luostokin näkyy Noitatunturin laelta.

Annikinlampi

Tehtiin reittiin pikkuinen muutos ja käytiin samalla reissulla myös katsomassa Aittakurua. 

Reitin lopulliseksi pituudeksi tuli 14 kilometriä ja viimeiset kilometrit tuntui aika raskailta. Mutta tämän jälkeen pääsi hotellin kylpylään saunaan ja uimaan.

Sini