Kolmannen vaelluspäivän aamuna heräsin ajoissa. Herätin miehenkin ja laitoimme aamupalaa. Sää oli taas sumuinen ja mitään ei nähnyt. Päätimme odottaa sumun hälvenemistä ja laitoimme uudestaan nukkumaan. Heräsin muutaman tunnin päästä siihen että teltassa oli aika kuuma. Teltasta kömmittyäni ulos huomasin että aurinko paistaa ulkona. Herätin taas miehen uudestaan ja pakkasimme tavarat ja jatkoimme matkaa.
Yöpymispaikaltamme jatkoimme matkaa Kuohkimajärven autiotuvan suuntaan. Mukavaa maastoa jossa oli paljon puroja. Söimme lounaan ennen kuin reitti laskeutuu alas ja saimme ihailla maisemia syödessämme lounasta.
Norjan tuntureiden suuntaan katseltuani totesin miehelle että nuo näyttää ihan ukkospilviltä että meidän tuurilla taas tulee ukkonen. Mies vaan naureskeli. Jokusen kilometrin jatkettuamme matkaa ukkonen jyrähteli ja juurikin siellä Norjan puolella. Kiristimme kävely tahtia että pääsisimme ukkosen alta tunturi ylängöltä alas. Mielessäni toivoin että ei kastuttaisi.
Kuohkimajärven tupaa lähestyessämme oli laiva tuonut matkailijoita Kilpisjärveltä kolmen valtakunnan rajapyykille kuvaamaan. Siellä ne poseerasi kameralle samalla kun Norjan puolelta oli lipumassa ukkosmyräkkä. Toivottavasti eivät kastuneet kovin pahasti laivalle kävellessä.
Tälläkään kertaa emme kastuneet. Teltan saimme pystyyn ennen ukkosmyräkkää. Aikamoista tuuria säiden suhteen. Ruoan laitoimme suosiolla tuvassa koska ulkona tuli vettä ennätyksellisen paljon koko Kuohkimajärven tuvan pihapiiri oli tulvan vallassa. Rinkat kastu meilläkin maapuolelta vaikka olimme siinä harjanteen päällä. Voin kuvitella kuinka niillä kastu varusteet jotka oli siinä harjanteen alla. Menimme nukkumaan sateessa mutta hetken kuluttua mies herätti minut, koska ulkona oli nätti sää. Kävin kuvaamassa kolmen valtakunnan rajapyykin sillä välin ku mies teki meille kuumat juomat.
Seuraavana aamuna heräsimme pilvisessä säässä. Missä ne säätiedotuksen lupaamat auringonpaisteet oli. Matka jatkui Kuohkimajärveltä Goldahytan kautta Mallajávrrin suuntaan. Goldahytalla alkoi sataa vettä jatkoimme matkaa jossain kohtaa meidän piti kääntyä pois polulta ja alkaa kävellä kohti Mallajavrria mutta kun lähdimme kävelemään huomasimme olevamme jo väärällä puolella jokea. Hautasimme suunnitelmat järville menoon myös siksi että se oli sumun peitossa ja joessa vesi oli korkeammalla kuin normaalisti sateiden takia. Päätimme jatkaa Gappohytalle kuivaamaan tavaroita.
Ennen Gappohyttaa on mielenkiintoinen ylityspaikka jossa toisella puolella on syviä hiidenkirnuja. Emme lähteneet sitä ylittämään tämmöisessä vesisateessa jossa kallionpinta on liukas. Päätimme kävellä jokea ylöspäin ja huomasimmekin yhdessä kohtaa matalemman kohdan josta pääsee yli. Yli kahlottuamme huomasin että muutaman kymmenen metrin päässä olisi ollut silta, mutta en sitä sillon ylityshetkellä muistanut. Kylläpä nauratti asia vaikka olimmekin likomärkiä ja väsyneitä.
Gappohytalla olikin porukkaa vanhemmassa mökissä oli 7 hengen norjalaisporukka ja uudemmassa pari suomalaista. Onneksi valitsimme Gappohytan koska sinne päästessämme olimme kastuneet ihan läpi märäksi ja oli mukava päästä kuivamaan vaatteita. Meidän jälkeen tuli vielä suomalaispariskunta jotka päättivät yöpyä koiranomistajille tarkoitetussa mökissä.
Viimeisenä päivänä sää oli aurinkoinen. Oli mukava vaeltaa edes yhden päivän ajan että näemme ympärillä olevat huiput.
Alaspäin vaeltaessamme puurajan tuntumassa on niin sanottu koulumökki jota emme mennessämme nähneet. Sitä ihmettelimmekin kovasti sillon että missä se on, koska se sijaitsee polun lähellä. Takaisin tulo matkallamme näimmekin sen ja aloimme vaan nauramaan. Koska kyseinen mökki oli muutaman metrin päässä polusta mutta oli se sumu vissiin ollut niin kova ettemme olleet sitä nähny. Tästä hauskaa kerrottavaa saimmekin kotia.
Vaellus kesti yhteensä 5 päivää ja 4 yötä. Kilometrejä tuli noin 63 jos laskuissa ollaan pysytty mukana. Säät ei meitä tällä reissulla suosinu mutta seuraavalla kerralla sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti